Why do I speak so many languages?

With this blogpost I am answering a very common, yet very curious question. I speak five languages. But is that so uncommon?  I’m not sure. It’s definitely quite common in the culture I grew up. In the third culture.

I am a third culture kid. Quoting Nicholas Brealy “third culture kid is a term used to refer to children who were raised in a culture outside of their parents’ culture for a significant part of their development years”. The third culture refers to the mixture of the original and the “new” culture – even though I would be a fourth culture kid then. My significant part has been about 20 of my 23 years of life and I haven’t lived in one different country, but in three.

During my journey I haven’t liked being a third culture kid. Okay, I didn’t have much to say when we first left my home country, Finland. That’s when we moved to Germany. I was two back then and remember communicating with my first German friend through “woof woof” and “meow meow” sounds. It isn’t hard for little children. Nor did I mind our first or second move inside Germany either. To me it just meant new exciting places and new friends.

IMG_4637

IMG_4643

But my first shock of living a TCK life hit me when I was fourteen. I had three amazing friends and we were a super cool girl gang with a secret headquarter, a secret language, weekly picnics and all that. And I had my first crush who used to send me little notes during classes at school. I was a happy kid and my parents broke my heart by telling me that we were moving to China in two months.

Why did we have to move? Well, we didn’t have to. But my dad has always been very ambitious and striving for growth. And each time the paper covering company he works at (they make Coca Cola cups and such) opened a new branch, they sent my dad there to get it rolling. He had worked in the Netherlands and England while we lived in Germany, but China would mean a change for all of us.

IMG_4604

I’ll make it short. When my parents told me that I was moving to China, I called an orphanage and asked if I could live there. But in the end I of course moved to Shanghai with my family. We stayed there for four long years and despite the advantages that an expat has in a development country (a driver, a house keeper, a pool…), I missed home (read: Germany) everyday. And I hated the culture. The staring people. All the traffic. Even my new school with the snobby kids. I hated it a lot.

The time passed by and at some point China was over. But then next shock hit me at the age of 18, when we had been back to Finland for half a year. I thought moving was bad. Now I can tell you that your family moving without you is even worse. My family moved to Poland due to my dad’s next job, and I felt all left alone.

That was four years ago.

Today I see the things quite differently. I am not homesick anymore. I am a world citizen who enjoys travelling. I love seeing my family just as much, but it doesn’t break my heart to not be with them. I have spent amazing times in Poland during the last few years. Before that I was able to travel a lot of South East Asia (mum and dad, I am so thankful for that opportunity!). I love Asian food (not the one in Europe though!). I speak Finnish, German and English fluently, studied Latin up to my A-levels (yes, German schools are crazy!) and know 1200 Chinese characters, and speak it as well of course. I am good at sign language as well. I can understand what it means to have a laptop and go to uni. I appreciate efficient plumbers. I appreciate it, when things actually work. I feel home in very many places. I always find friends in very many places. I think about people differently. I’m brave enough to adventure. And as I said, I speak five languages. And I don’t mind anymore.

Sometimes I’m even thankful.

IMG_4615

P.S.: If you’re a third culture kid, check out this link!

Share:

64 Comments

  1. 21/11/2016 / 00:41

    Was für ein cooler Blog! Und der Blogpost ist auch richtig toll. Ich spreche auch mehrere Sprachen und bin auch desöfteren umgezogen, allerdings nicht soooo oft. Cool, dass Du so viele Sprachen sprichst!

    Liebe Grüße
    Anna

  2. Frederike
    28/09/2016 / 20:57

    Wow, klingt für mich total beneidenswert und so inspirierend!!!
    Schreibst du wohl mal einen Blogpost über dein Leben in Shanghai? Fänd ich total spannend.

    • 10/10/2016 / 09:05

      Hi Frederike! Danke für deine liebe Nachricht! Mal gucken, vielleicht schreib ich noch was genaueres dazu! Auf jeden Fall ist gestern noch ein Post zum Leben in verschiedenen Ländern online gegangen! Vielleicht interessiert der dich ja auch?

  3. 06/07/2016 / 19:53

    I love this post!! beautifully written!! being a third culture kid growing up was hard and I too often had phases where I though that if we hadn’t moved I would be so much happier! but now I’m older I appreciate it soo much that I was able to experience the different cultures and ways of life!! :) It’s made me who I am and I wouldn’t change it for the world! I now have multiple homes and love travelling and can easily adapt to new places and made so many different friends! :)
    I have to agree with you that good Asian food in Europe is hard to find!! :/:)
    Love, Lia

  4. Ingrid
    02/07/2016 / 21:08

    Your my favorite blogger of all time and I really hope I get the opportunity to meat you one day 💖

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:34

      Oh Ingrid! How sweet are you! Thank you so so so much for putting a huge smile on my face! <3

  5. Katja Janetta Rapp
    02/07/2016 / 18:14

    Ihana oli lukea <3 Itse olen kolmekymppinen 9 vuotiaan pojan äiti. Viimeiset 10 vuotta olen ollut reissussa, josta 2 vuotta myös Suomessa. Eli toisin sanoen lapseni syntyi Englannissa, muuti 2 kuukauden ikäisenä Kyprokselle, sieltä 4,5 vuotiaana Englantiin josta Itävaltaan 5 vuotiaana. Suomeen muutimme hänen ollessaan 6,5 vuotias ja Suomesta lähdimme taas viime jouluna takaisin Itävallan alueelle kahden vuoden jälkeen. Olen aikaisemminkin seuraillut TCK blogeja, miettien teenkö lapselleni karhunpalveluksen vaiko kiittääkö hän joskus minua erilaisesta lapsuudestaan. Matkamme jatkuu yhä, sitä minne, emme vielä tiedä <3 Lapseni puhuu sujuvasti saksaa, englantia ja suomea, minulle vastaa aina englanniksi ja haaveilee itse opiskeluista "ulkomailla". Tällä hetkellä kiinostuksen kohteena ovat Tokio ja Las Vegas, aika näyttänee miten meille käy <3 Kiitos kirjoituksestasi!

    • Maritta Kuosa
      02/07/2016 / 18:15

      Katja, et tee karhunpalvelusta lapsillesi.
      Lapsesi saavat laajan maailmankuvan ja kiittävät vielä sinua siitä monet kerrat… :)

      • Katja Janetta Rapp
        02/07/2016 / 18:15

        Näin haluan uskoa itsekin <3 Aika paljon vaan on saanut omaa elämäntapaa selitellä matkan varrella ja yhä edelleen välilä tulee kommentteja "lapsen edusta". No mä ite haluan uskoa että on lapsen etu olla kielellisesti lahjakas maailmankansalainen 😉

        • Maritta Kuosa
          02/07/2016 / 18:16

          Kuten tämä nuori neitikin kirjoittaa: “I feel home in very many places. I always find friends in very many places. I think about people differently. I’m brave enough to adventure. And as I said, I speak five languages. And I don’t mind anymore.”
          Eli on nähnyt asioiden hyvät puolet! Ihmettelen vaan, että kuka on hänelle ylipäätään sanonut, että eri kielistä olisi jotain haittaa? En ymmärrä… Siksihän me opiskelemme kieliä, koska niistä on hyötyä!

          • Lottie
            02/07/2016 / 18:17

            Hei Maritta! Ei kukaan ole tietenkään sanonut, että kielistä olisi haittaa! Kaikki ennemminkin ihailevat kielitaitoani! Mutta ihmiset, jotka seuraavat minua instagrammissa, ovat nähneet että vastaan kommentteihin neljällä eri kielellä, ja ovat usein kyselleet missä ja miten opin puhumaan niin paljon kieliä, joten tämä blogikirjoitus oli vastaus heidän kysymyksiinsä! Jos viittaat “I don’t mind anymore” -virkkeeseen, tarkoitin sillä lähinnä sitä, miten elämäni on edennyt. Teininä en tykännyt muuttaa maasta toiseen mutta nykyään osaan nähdä sen edut. Aion kuitenkin kirjoittaa tälle vielä jatko-osan, sillä 15-vuotias siskoni, joka on pienestä lähtien muuttanut usein muutaman vuoden välein, ei ole ikinä valittanut muuttamisesta :) Taitaa olla varsinkin ikäkysymys!

          • Katja Janetta Rapp
            02/07/2016 / 18:19

            Olen huomannut kanssa että ilmeisesti juuri se että on muuttanut vauvasta alkaen niin ei tunnu hirveän moksiskaan olevan. Poikani puhuu myös kaikkia kieliä aksentilla (kreikka oli hänen ensimmäinen “äidinkielensä”) ja meillä oli paljon ongelmia suomessa hänen erilaisuutensa takia, jopa kehottivat jättämään yhden kielen pois koska kuulemma kolme tai neljä kieltä olisi liikaa lapselle!!! :( Emme kuunnelleet kehotusta neliön sisälle ahtautumisesta vaan muutimme pois! Ja nyt poika opiskelee koulussa myös italiaa 😉

  6. 01/07/2016 / 16:50

    Lottie ich bewundere dich total für deine Erfahrungen und was du daraus gemacht hast. Ich wünsche mir auch so sehr einmal die Welt zu bereisen und in ganz viele verschiedenen Ländern zu leben. Mach weiter was dich glücklich macht und dich erfüllt. Du bist so inspirierend, natürlich und sympathisch und wenn du Snapst strahlst du so viel Lebensfreude aus. Danke für die tägliche Portion Motivation!

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:34

      Oh wie lieb du bist! Danke danke danke! Ja, ich habe definitiv gelernt das Beste aus jedem Moment zu machen und seitdem lebe und liebe ich mein Leben so sehr! Und nächste Woche kommen ganz neue Neuigkeiten zu Dingen, die mich glücklich machen!

  7. Andrea
    30/06/2016 / 17:29

    Dear Lottie, this is a really inspiring post. Your blog is absolutely amazing. xoxo Andrea
    http://www.stylecloseup.net

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:16

      Oh thank you so much dear Andrea! That means so much to me!

  8. 28/06/2016 / 11:14

    Whii ihana törmätä uuteen mielenkiintoiseen blogiin! Itse olen kasvanut aikuiseksi ihan Suomessa ja suunnannut sitten vasta maailmalle, ensin Saksaan ja sitten Sveitsiin. Kyllä se tietyllä tapaa tekee levottomaksi, kun koti ei olekaan enää kiinteästi yhdessä paikassa. Jään linjoille :)

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:18

      Oioioi kiitos ihana Anna! Missä päin Saksaa asuit? Supermielenkiintoista! Itse en ole ollut aikuisena enää yhtä rohkea mutta koitan parhaillani rohkeistua ja lähteä taas maailmalle – ensi viikolla paljastan minne lähden seuraavana!

  9. 28/06/2016 / 05:36

    Thank you for sharing your experience – I am definitely jealous of your language skills! Though I’ve moved 9 times in my life (I’m 21) because my dad is a Marine, we always stayed within the United States (besides a short tour in Cuba) so I only learned English and some Spanish in high school. But I’m definitely grateful for all of the different cultures I was exposed to!

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:16

      Hey Casey! Thank you so much for your comment! Oh wow – I have ALWAYS wanted to live in the States!! So lucky you! Cuba sounds amazing too. Where did you live exactly then? Were the regions very different even though they were in the same country?

  10. 27/06/2016 / 22:47

    Wau!! I have been travelling to Finland for 10 years (though I first visited when I was 7!) and I am still terrible at Finnish. I think it’s because languages are taught so badly in English schools, including our own language. I studied German and Spanish at school. I’ve learnt more German through listening to Rammstein than I did at school… It’s impressive to have such a brain for languages.

    I love following your blog and Snapchat. I don’t really follow a fitness lifestyle myself but I find you very inspirational and so much fun! Your attitude is contagious! Such positivity is hard to find these days.

    Do you speak any Polish? I remember you saying your sister is at school, so has she had to learn a 6th language there? Also, do you speak Finnish at home/to each other? Kiitos! Sinä olet ihana. Kiitos siitä, että itse.

    • 28/06/2016 / 01:39

      Hey Charlotte! Oh wow! How come you’ve been to Finland so much? Or do you just like it? But I agree, Finnish is so hard to learn. Especially as it’s so different from any other language (just a bit like Estonian or Ukrainian). We have grown up speaking Finnish at home, so that’s what we always do (even though Lili and I have developed our own “secret” language which resembles English more, but yes, we speak Finnish). Lili is learning Polish at school but I just know some very basic phrases. She doesn’t know Latin though, so Polish is her fifth languages. But I’m very excited about what’s to come as she’s only 15!
      And thank you so much for all your kind words! You’re pretty amazing yourself!
      Lottie

  11. Jeary Zheng
    27/06/2016 / 20:29

    u r brave girl, It’s pity that You don’t like china that much.

    • Lottie
      27/06/2016 / 20:30

      Oh Jeary! Don’t get me wrong! As a 14-year old girl, who had to leave her entire life and all her friends, I got a culture shock and didn’t like it back then! That was my first impression! But I love China as a country and I love its old, beautiful culture. The food. The kindness of the people. The old towns and the new modern cities. All the possibilities you have. China is a beautiful country, but it took me a lot of time to learn appreciating it. Now I wish I could go back from time to time – if it only wasn’t so far away! But I will for sure be back one day!

  12. Lisa Schoben
    27/06/2016 / 20:27

    love the post Lottie! <3 wunderschön geschrieben, wie immer! und wundervolle Fotos :-) freue mich immer wieder, wenn ein neuer Blogpost von dir online ist *fangirl* 😀 ich hoffe, wir sehen uns bald (noch) mal :-*

    • 28/06/2016 / 01:42

      Hi Lisa! Oh danke danke danke! Das freut mich so sehr! Ist dir aber auch schon aufgefallen, dass es den Blog auch komplett auf deutsch gibt? Ich frage nur, weil du immer bei den englischen Posts kommentierst 😉
      Du bist übrigens auch ganz ganz ganz toll und ich bin dir so so so dankbar für deine Unterstützung! Hab dich lieb!

  13. Marlena Mansor
    27/06/2016 / 19:14

    Love it!

  14. Carita Tissari Da Costa
    27/06/2016 / 19:14

    Kiitos kirjoituksesta! Olen itse TCK (42v, puhun viittä kieltä ja asunut 9:ssä maassa) ja lapseni on enemmänkin FCK koska 10v ikäisenä hänellä on kolme kansalaisuutta (Mosambik, Suomi, Portugal) ja neljäs syntymämaa (Etelä-Afrikka). Muutamme heinäkuussa Suomeen, ensimmäistä kertaa, vaikkakin poikani ei puhu sujuvasti Suomen kieltä. Sain kirjoituksestasi varmuutta että olen tehnyt oikean ratkaisun – myöskin tulen antamaan hänen asua Suomessa kaikki teinivuodet.

  15. Den Prikhodko
    27/06/2016 / 19:12

    Interesting life story! 😉

  16. Francisco Billy Gonzalez
    27/06/2016 / 19:12

    Hey! Great story, I am very interested to know what is advice for us (someday-to-be) parents of a TCK, so we can make the best of it for us an our (soon-to-be) kids

  17. Nurlan Mirzoyev
    27/06/2016 / 19:11

    Great story! I would love to introduce my little Elisa to you when she will move to Wroclaw :)

  18. Monika Ghartouchent
    27/06/2016 / 19:11

    I envy you so much that you had such opportunity to travel and live abroad! I hope my son will experience something similar.

  19. Roland Lewiński
    27/06/2016 / 19:10

    Great post, I know what you mean from my own experience and I’m happy that someone can explain it to the others in simple and witty way! Cheers

  20. Tiina
    27/06/2016 / 19:09

    Aivan ihana kirjoitus, laittoi kovasti itseänikin miettimään tulevaisuutta jos lapsia joskus tulisi! :) Blogi meni suoraan kirjanmerkkeihin!

    • 28/06/2016 / 01:49

      Voi kiitos niin paljon ihana Tiina!

  21. Kaisa J.
    27/06/2016 / 19:08

    Minunkin tyttareni on maailmankansalainen. Tai ainakin euroopan.

  22. Tiina S.
    27/06/2016 / 19:07

    Yhdistit tosi hyvin haasteita ja saavutuksia. Hyvää pohdintaa ja kuvausta!

  23. Tiina Rosser
    27/06/2016 / 19:06

    Tosi kiva kirjoitus! Sinusta on kasvanut aivan mahtava maailman kansalainen!

  24. Vicky
    27/06/2016 / 16:02

    Lottie, your blog posts are the best I’ve ever read! They are so inspiring! When I was 14, my family was planning moving to Oxford for a year and although it made me a bite sad knowing I would have to leave all my friends, I was soo looking forward to this change! But in the end, we didn’t move and I really envy you for your experiences! :(

    Sorry for my bad English, but I have only German as my mother tongue..
    Greetings from Austria! Vicky

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:31

      Hi Vicky! Ich antworte dir einmal auf deutsch, weil du meintest es sei deine Muttersprache. Ich bin ja in Deutschland aufgewachsen und spreche es deshalb auch am besten (meinen Blog gibt es auch auf deutsch unter http://www.lottieslife.com/de/). Deine Worte bedeuten mir so so so viel! Vielen vielen Dank dafür – du bist so super lieb und deine Worte bedeuten mir so viel!
      Und vielleicht kriegst du die Oxford-Chance ja nochmal? :)

  25. 27/06/2016 / 12:29

    Wow, love the post and really regret we didn’t meet while you were living in Wrocław :) good luck with your travles!

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:28

      Oh Kasia! That really warms my heart! There will be a lot more blogposts on Wroclaw, promise – and I’m sure I’ll be back soon! I miss Wroclaw so much already, that city really stole my heart!

  26. 27/06/2016 / 12:02

    Your language knowledge inspires me!! I am only fluent in two languages (English and Czech/Slovak) and can get by with 3 or 4 others (German, Russian, Danish and I know a tiny bit of Finnish), but it always takes me some time (or a couple of shots lol) to get fluent in them and not to think about words for too long… and you seem to switch between them like it´s not a big deal 😀

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:30

      Oh dear Susanne! Well, I have grown up with having to switch languages every few minutes, at the most I changed between Finnish (mum and dad), German (friends), English (shop/portier/gymnastics teacher) and Chinese (housekeeper/driver/shop or restaurant people) in a few minutes. So you kind of get used to it 😉 But your language knowledge is amazing too! And so are you! :*

  27. Leena-Mari
    27/06/2016 / 11:29

    Todella hyvä teksti, mukava lukea kokemuksiasi aiheesta!

  28. 27/06/2016 / 09:41

    Voooi vitsi miten ihastuinkaan sun blogiin! Oot niin valloittava <3 Sait itsellesi juuri uuden inspiroituneen lukijan :)

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:23

      Oi vitsi! Kiitos ihana Heidi! En usko, että kukaan on ikinä kommentoinut mitään yhtä ihanaa! Joten kiitos kiitos kiitos!!!

  29. Anu Heiskanen
    27/06/2016 / 09:15

    Thanks for your post! The Third culture kids is a nice term. Can you write still one more text – about identity? Tobias made a very good question applying this: “Where I’m from or not or both?” Is it possible that the kids get a kind of global identity instead of having a national identity?

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:26

      Hei Anu! Tuntuu, että ihmiset rakastivat tätä kirjoitusta niin paljon, että tästä aiheesta tulee vielä useampi kirjoitus. Ensinkin siitä, miten ikä vaikuttaa mielipiteeseen muuttamisesta, ja sitten tuo identity-kysymys olisi myös todella mielenkiintoinen! Pidän ne mielessä!

  30. Topias
    26/06/2016 / 23:59

    Huhh. Nice to see that other people go through the same things as I did. Finnish family, born and raised in Germany, studying in a multicultural environment therefor speaking english and learning spanish because i have a lot of latin friends that pushed me forward in that endeavor.
    Tuntuu joskus ihmeelliseltä kertoa saman elämäntarinan kun tutustuu uusiin ihmisiin ja miten tähän tilanteeseen ollaan päädytty et puhutaan kieliä ja ollaan nähty niin paljon jo niin nuorena. On kiva nähdä et ihmiset ovat kiinnostuneita, mutta se kysymys että mistä on kotoisin… “let me tell you a story so you might understand where i’m from or not or both”. Ihmeellistä kun ei oo sitä yhtä kotia ^^ Toki muuttaminen on nuorille aina vaikeeta ja varsinkin teinille suuri muutos tuo hankaluuksia. Minä esim. kerran hajotin läppärin ja paiskoin sen lattialle kun 16v muutin suomeen ja en kestänyt kun kaikki kaverit jäi saksaan… nyt sitä ollaan kesää viettämäs Deutschlandissa ja odotan paluuta Suomeen ihan eri mielin kun silloin 😀 jännää on. Nuorena aikuisena sanoisin että pitää olla kiitollinen siitä mitä on lapsena saannut kokea. Maailmamme pienenee koko ajan ja näkisin third culture lapset vaan etukävelijänä yhtenäisen maailman kehittyessä. Vanhemmat saattavat pelätä mitä oikein tekevät lapsilleen, mutta sinä oot hyvä esimerkki siitä, miten kivoja ihmisiä meistä voi tulla =) Ich versteh total was du meinst und freue mich immer wieder, wenn man gleichgesinnte Menschen sieht oder wie in diesem Fall über sie liest. Alles gute noch auf deinem Weg und vielleicht sieht man sich ja mal irgendwo auf der Welt und geniesst ein Bier zusammen ^^ Birds of a feather flock together.

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:22

      Heippa Topias! Voi apua! Sielunsisko… äääh -veli siellä! Tiedän täysin kuvailemasi tunteet ja tuntuu että vihdoinkin joku ymmärtää mistä puhun. Kiitos ihanasta kommentistasi! Olisi tosissaan super mielenkiintoista tavata, mutta juodaan vaikka colat, sillä vaikka olen Saksassa asunut, en olueesta tykkää! 😉

  31. Saurabh
    26/06/2016 / 22:59

    Inspirational… my work made me same but you provided diff dimension to this experience.. worthy enough for my kid upbringing. ..cheers

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:07

      Thank you dear! Do you have kids then? Where have you lived? I would love to know!

  32. Bernarda
    26/06/2016 / 21:21

    I really loved this post 😊 I know it was hard for you but all that travels and moving around the world made you a girl who you are now! It’s amazing that you had this opportunity. See beautiful places with you own eyes! A lot of people will never have this chance so you need to be grateful. And you can’t say it wasn’t fun! ❤ I never moved with my family. I moved on my own. With 14 I knew I don’t want to live in my home town with my family. And from then I’m going on 😊 I’m happy when I see them but I don’t need them all the time. I love to be on my own. Where I have my rules and I do what I want when I want 😊

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:09

      Ooooh Bernarda! Thank you so so so much! Yes you are right. And today I am grateful too. Just at 14 I wasn’t and I’m happy you understand that. Where have you lived, where do you live now and where are you going next? I would love to know!

  33. Anne
    26/06/2016 / 19:19

    Kiitos tästä! Tutustuin opiskeluaikana diplomaattivanhempiensa mukana maasta toiseen muuttaneeseen nuoreen naiseen. Päätin tuolloin, että jos itse saan lapsia, asetun viimeistään koulun alkaessa yhdelle paikkakunnalle. Päätös piti, ja kirjoituksesi vahvisti tunnetta, että se oli oikea. Lapsi ei puhu viittä kieltä, mutta eiköhän neljälläkin pärjää 😀.

  34. Anna
    26/06/2016 / 17:33

    Kiitos vastauksestasi Lottie ja mukavaa, että kommenttini ilahdutti. Tällä hetkellä olemme Abu Dhabissa, suunnitelmissa on pysyä täällä ainakin pari vuotta. Täälläkin on Suomi-koulu, johon minua on yritetty houkutella opettajaksi. Vielä en ole rohjennut, mutta ehkä syksyllä…

    Aloitin muuttaessamme myös blogin kirjoittelun, ja blogilla on myös Facebook-sivut. Löydät sivuston Facebookista nimellä Yours truly, Anna, jos haluat vilkaista.

    Onko sinulla ajatuksia siitä, haluaisitko itse muuttaa pysyvästi jonnekin Suomen ulkopuolelle nyt, kun olet itse aikuinen? Tunnen muutamia aikuisia, jotka ovat aikanaan olleet samassa tilanteessa kuin sinä, eli muuttaneet ulkomaille perheidensä mukana. He ovat itsekin aikuisiällä päätyneet expateiksi tai reissaavien miesten puolisoiksi, kun pitävät ulkomailla olosta.

    • Lottie
      03/07/2016 / 00:06

      Hei Anna! Löysin blogisi Facebookin kautta ja menen ihan kohta lueskelemaan!
      Täytettyäni 18 asuin ensin Suomessa perheen kanssa, sitten Saksassa poikaystävän kanssa ja sitten tulin takaisin Suomeen opiskelupaikan perään. Tämän kesän olen puoleksi viettänyt Puolassa ja ensi viikolla muutan Lontooseen. Syksyllä tulen varmaan kirjoittamaan gradua Suomeen. Rakastan Suomea mutta en voi kuitenkaan kuvitella asuvani täällä ikuisesti. Katsotaan minne tästä vielä lähden!

  35. Alex
    26/06/2016 / 17:33

    Lottie, you are such an inspiration! Your positive attitude and your strong work ethic are something to be admired! Love your blog, insta and snapchat! Keep doing what you’re doing 👌🏻

  36. Anna
    26/06/2016 / 17:04

    Hei Lottie. Ihana kirjoitus <3 Muutimme mieheni kanssa ulkomaille miehen työn perässä puoli vuotta sitten ja minulle lähtö kotimaastani Suomesta oli tosi vaikeaa, nyt on jo helpompaa. Kuvauksesi isästäsi sopii muuten ihan mieheeni, hänkin haluaa edetä ja on kunnianhimoinen, siksi meitäkin varmaan elämä vie maailmalle. Meillä ei ole lapsia vielä, mutta ehkä joskus. Kirjoituksesi toi täysin uutta näkökulmaa, kiitos siitä todella paljon. Oletko muuten käynyt Suomikoulua ulkomailla ollessasi? Pitääpä tutustua blogiisi paremminkin, näin ensivilkaisun perusteella vaikuttaa oikein mukavalle :)

    • 26/06/2016 / 17:10

      Oi voi kiitos ihana Anna! Tämä kommenttisi oikein lämmitti sydäntäni! :) Itse kävin Suomi-koulua lähes koko elämäni ja jopa opetin sekä Shanghain että Aachenin Suomi-koulun pienten ryhmää neljä vuotta täytettyäni 18! Suomi-koulu on ollut minulle aina todella tärkeä ja uskoisin että sen ansiosta rakastan Suomen perinteitä, juhlia, Kalevalaa, Mauri Kunnasta, tonttuja ja karjalanpiirakoita enemmän kuin kukaan muu suomalainen!
      Missä päin maailmaa itse asutte tällä hetkellä?